Pikkuhiljaa

Lueskelin just vanhoja tekstejä... Enkä sinänsä ihmettele, että on tuntunu tosi vaikealta olla. Nyt kuitenkin, pikkuhiljaa, alkaa tuntua siltä, että elämä voittaa, ja mä jatkan sitä oikean ihmisen kanssa.
Ollaan ihan muutamassa viikossa Jannen kanssa saatu puhuttua niin paljon, ja selvitettyä asioita... Ja kaikki on niin paljon paremmin. Jotenkin se ihana mies, johon mä rakastuin, se hassu ja sosiaalinen, silti omista mielipiteistään tiukasti kiinni pitävä... Se on tulossa takaisin. Mulla on ollu niin ikävä sitä. Ja nyt mä nään sen taas ja oon ihan täydellisen onnellinen. Vieläkin pelottaa, että juoksen suoraan päin seinää, että elättelen liikaa toiveita. Mutten kuitenkaan odota että se muuttuis, sitä vaan, että se muistais taas että millanen se oli ennen. Sitä se tahtoo kuulemma itsekin, olla taas se ihminen mikä se oli. 
Mä rakastan sitä miestä, tahdoin tai en, ja se rakastaa mua... Ja me selvitään tästä, ja saadaan takas kaikki se kaunis mitä ennen oli. Joko mä tiedän sen tai mä toivon sitä. Onko sillä mitään merkitystä kumpaa tää on? Mä oon valmis yrittämään paljon vahvempana kuin ennen.

Heikko hetki

Lupaan että huomenna
ei patteri oo ainoa
joka huoneitamme lämmittää

muodostamme valjakon
jonka vetovoima on
enemmän kuin tuhat huskya

takaan että aamulla
syli tuntuu kodilta
hartioista hohkaa lempeä
saamme aikaan otsikon
joka suuremmoinen on
rakastuneet eivät eronneet

älä mee, älä mee, älä mee
älä mee, älä mee, älä mee
älä mee, älä mee, älä mee, älä mee, älä mee
älä mee, älä mee, älä mee
älä mee, älä mee, älä mee

painan sinuun jälkeni
teen sen yhtä hellästi
kuin tein sen yönä ensimmäisenä
rakennamme kartanon
jonka perustusta on
mahdotonta räjäyttää

älä mee, älä mee, älä mee
älä mee, älä mee, älä mee
älä mee, älä mee, älä mee, älä mee, älä mee
älä mee, älä mee, älä mee
älä mee, älä mee, älä mee

elämä ois saatanan kaunista
istuisin sun vieressä kuistilla
aurinko ois kasvojas pitkin
jos kaipuusta itkin
en itkisi uudestaan

istun olohuoneessa
katson sitä haurautta
josta rakennettu hetket on
laskeutuisin polvilleen
tai kato nyt sen heti teen
jos saan sinut meihin uskomaan

älä mee, älä mee, älä mee
älä mee, älä mee, älä mee
älä mee, älä mee, älä mee, älä mee, älä mee
älä mee, älä mee, älä mee
älä mee, älä mee, älä mee
älä mee, älä mee, älä mee

älä mee, älä mee, älä mee
älä mee, älä mee, älä mee
älä mee, älä mee, älä mee, älä mee, älä mee
älä mee, älä mee, älä mee
älä mee, älä mee, älä mee

-Zen Cafe


Välillä on vähän liian helvetin vaikeaa tietää, että mitkä asiat on taistelemisen arvoisia... Pää hajoaa. 

Päivän biisi

Se tuu vastaan
Se riehkas ja riehkas
Väkisin mukaan repi
Viehkas ja viehkas
Sanoi tuu lähemmäs,
Se kiehnas ja kiehnas mun sydäntäni

Jos tahdot mua
Miksi riehität, riehität
Kauniita sanoja
Kun kielität, kielität
Tuu mun iholle ja liehitä, liehitä sydäntäsi

kertosäe:
Rakasta rintani ruhjeille
Rakasta vielä kun voit
Rakasta rintani ruhjeille
Rakkas sydämeni teloi

Kuinka kauan jaksaa rääntyä, rääntyä
Rehki rehki alan nääntyä, nääntyä
Maassa makaava mun kääntyvä, vääntyvä
Syrämmeni
Roikasti rakkaudesta reuhova, reuhova
Rookasi rautarysyn kauhava, kauhava
Rankastui, käytä omaa hihkuvaa, rihkuvaa syräntäsi

-Lauri Tähkä ja Elonkerjuu, Rakasta rintani ruhjeille-

:)

Tänään on tosi hyvä fiilis, kaikki on tavallaan menny tosi putkeen. Vähän kuitenkin rassaa toi päälle puskeva syysflunssa.... Ei kiva:( tulee aika kiireinen loppuviikko muutenkin, kun on huomenna jotain kemutusta kuvassa luokan kanssa, perjantaina Helsinkiin... Ja siellä sit onkin kaikki rakkaat ja mä en varmaan kauheesti ehdi paikallani olla. Sit mennään Jannen kaa Tallinnaan, tulee varmaan tosi kivaa:) Däbädää. Niin tööt, ettei ajatus kulje. Unten maille mars!